Viime vuodet ovat olleet taloudessa todellista poikkeusaikaa. Koronakriisi on lyönyt railoja kansainväliseen kauppaan, ja Ukrainan sota on merkinnyt paitsi suunnatonta inhimillistä kärsimystä myös hintojen voimakasta nousua ja tuotantoketjuongelmia. Valtiot ovat velkaantuneet ja keskuspankit elvyttäneet, jotta kansalaiset ja yritykset selviäisivät kriisien yli mahdollisimman kuivin jaloin.
Markkinoilla meno on ollut niin ikään villiä. Ensin keskuspankkien voimakas koronaelvytys valoi menovettä osake- ja asuntomarkkinoiden liekkeihin. Sittemmin inflaation hallitsemattoman kiihtymisen pelko on ajanut keskuspankkiirit kiristyslinjalle. Tällä hetkellä vaikuttaakin todennäköiseltä, että maailmantalous ajautuu tämän vuoden aikana vähintään taantumaan.
Ketkä ovat tulkinneet talouden liikkeitä mediajulkisuudessa? Keiden asiantuntemukseen journalistit ovat tukeutuneet tehdessään selkoa talouden myllerryksestä?
Ekonomistit ja muut talouden asiantuntijat ovat keskeisiä journalistisia lähteitä ja toisaalta myös vallankäyttäjiä. Ekspertit ovat sekä tietolähteitä ja analyytikkoja että politiikan vaihtoehtojen arvioijia ja yleisen talouden tilannekuvan – arkijärjen – luojia. Onkin kiinnostavaa tarkastella, ketkä tätä talouden yleiskuvaa mediajulkisuudessa luovat.
Lähdin selvittämään asiaa tekemällä yksinkertaisia nimihakuja Helsingin Sanomien avoimeen hakukoneeseen. Keräsin erilaisista lähteistä kattavan listan suomalaisista ekonomisteista ja talousanalyytikoista. Aloitin suomalaisesta talouden asiantuntijapaneelista Ekonomistikoneesta, johon on listattu 90 johtavaa suomalaista taloustieteilijää.
Lisäksi etsin ekonomisteja ja muita asiantuntijoita suomalaisten taloustieteellisten tutkimuslaitosten (Etla, Labore, PTT ja VATT), työmarkkinoiden etujärjestöjen (SAK, EK, STTK ja Suomen Yrittäjät), neljän pankin (Nordea, OP, Danske Bank ja Handelsbanken) sekä yhden analyysiyhtiön (Inderes) sivuilta. Täydensin listaa suomalaisten ekonomistien medianäkyvyydestä tehtyjen selvitysten ja tutkimusten avulla.
En ottanut selvitykseen mukaan finanssi- ja rahapolitiikan valmisteluun osallistuvia valtiovarainministeriötä ja Suomen Pankkia, kuten en muitakaan ministeriöitä. Toki jotkut listalleni päätyneet ovat saattaneet siirtyä tarkastelujakson aikana esimerkiksi Suomen Pankin tai jonkin ministeriön palvelukseen.
Tuloksena oli lista, jolla on yli 200 suomalaista ekonomistia ja muuta talouden asiantuntijaa.
Syötin nimet Helsingin Sanomien hakukoneeseen yksi kerrallaan muodossa “etunimi sukunimi”. Aikajänteeksi valitsin 1.1.2020-31.12.2022. Laskin kunkin asiantuntijan osumat hakukoneesta. Pyrin sivuuttamaan mahdolliset tuplatulokset samoin kuin esimerkiksi menovinkit, joissa kerrottiin vaikkapa talousaiheisista keskustelutilaisuuksista. En ottanut huomioon mielipidekirjoituksia, mutta osumat vieraskynäteksteissä laskin mukaan tuloksiin. Mahdolliset täyskaimat tietysti sivuutin; tarkistin nimet eritoten niiltä osin kuin juttujen saattoi otsikon perusteella olettaa viittaavan toiseen henkilöön.
Tuloksiin on syytä suhtautua varauksella ja kriittisesti. Luvuissa saattaa olla silkasta huolimattomuudesta johtuvaa epätarkkuutta. Lisäksi HS:n hakukoneessa vaikuttaa olevan puutteita eritoten silloin, kun haun aikaväli on pitkä. (Tehdessäni hakuja pidemmällä kuin kolmen vuoden aikavälillä huomasin joidenkin vuosien tippuvan tuloksista pois, minkä lisäksi tuloksiin saattoi ilmaantua paljon kaivattua vanhempia tuloksia.)
Yksinkertaisen selvityksen perusteella eniten mainintoja Helsingin Sanomissa vuosina 2020-2022 keräsi Suomen Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti, eritoten asuntomarkkinoita mediassa usein kommentoiva Juhana Brotherus. Toiselle sijalle yltää tällä haavaa Helsingin yliopiston työelämäprofessorina työskentelevä Vesa Vihriälä. Tasoihin Vihriälän kanssa kirii Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu, joka tunnetaan eritoten kansainvälisen kaupan ja Kiinan talouden asiantuntijana.
Hyvin pärjäävät myös Nordean Jan von Gerich, Helsingin yliopiston professori Roope Uusitalo, työurallaan muun muassa valtiovarainministeriössä työskennellyt Sixten Korkman sekä Etlan johtaja Aki Kangasharju. Korkmanin näkyvyyttä selittää osin hänen asemansa Helsingin Sanomien vieraskynäkolumnistina.
Naisia 20 näkyvimmän ekonomistin joukkoon mahtuu kolme: Tuuli Koivu, Laboren johdossa työskennellyt, tätä nykyä työ- ja elinkeinoministeriön palveluksessa oleva Elina Pylkkänen sekä Evasta Suomen Pankkiin siirtynyt Sanna Kurronen. Suomalainen talouskeskustelu on miesvoittoista.
“Mediassa paras ekonomisti on pankkiekonomisti”, kuuluu Yleisradion taloustoimittajan Aapo Parviaisen vuonna 2014 kirjoittaman selvityksen otsikko.
Parviaisen selvityksen mukaan mediat suosivat eurokriisiä käsitelleissä jutuissaan pankkien asiantuntijoita. Näkyvin asiantuntija on myös omassa (vielä huomattavan epätieteellisessä) selvityksessäni hyvin pärjännyt Korkman, mutta muutoin Parviaisen selvityksen kärkikymmenikköä hallitsevat paljolti pankkiekonomistit. Huipulla ovat niin Jan von Gerich, OP:n Reijo Heiskanen kuin Nordeassa aiemmin työskennelleet Roger Wessman ja Aki Kangasharjukin.
Naisia Parviaisen selvityksen kymmenen kärkeen ei mahdu ensimmäistäkään.
Asiantuntijoiden näkyvyyden osalta viime vuosien talousjulkisuudessa on siis paljon samaa kuin eurokriisin aikaisessa mediakeskustelussa. Pankkien ekonomisteilla on viljalti näkyvyyttä, ja oman selvitykseni kärjessä on paljon samoja nimiä kuin Parviaisella.
Tutkimusten mukaan pankkiekonomistit, joiden toimenkuvaan kuuluu talouden ajankohtaisten ilmiöiden jatkuva tarkkailu, ovatkin tärkeitä lähteitä toimittajille, vaikka toimittajat suhtautuvatkin pankkien ekonomistien asiantuntemukseen rahtusen skeptisemmin kuin esimerkiksi tutkimuslaitosten ekonomisten osaamiseen.
Lisäksi medianäkyvyyttä ja -pääomaa tunnetusti kertyy asiantuntijoille, joilla sitä jo entuudestaan on. Kokoamani listan asiantuntijoista miltei puolet on sellaisia, joiden nimi ei tuota ensimmäistäkään osumaa. Iso osa näkyvyydestä kasautuu noin kolmellekymmenelle eniten esillä olevalle asiantuntijalle.
Luotettavat, hyvin esiintyvät asiantuntijat, jotka ovat toimittajien ja ajankohtaisohjelmien asiantuntijakokoonpanoja pohtivien tuottajien tavoitettavissa, ovat kullanarvoisia kontakteja. Talouden asiantuntijoiden näkyvyyteen siis vaikuttavat asiantuntijan institutionaalisen aseman ohella hyvin käytännölliset seikat.
Oman selvitykseni kärkikokoonpanossa näkyvät tietysti myös kansallisen ja kansainvälisen talouspolitiikan trendit ja puheenaiheet. Asuntomarkkinoiden nopeat liikkeet samoin kuin kansainvälisen kaupan myllerrys lisäävät kyseisten alojen asiantuntemuksen kysyntää. Toisaalta esimerkiksi Vesa Vihriälän ja Roope Uusitalon hyvät sijoitukset kertovat siitä, että keskustelu suomalaisen talouspolitiikan koronanjälkeisestä linjasta on ollut vilkasta jo pitkään.
timoharjuniemi 